Yllättävää!

  • Narva-Jõesuu oli kuin Viron Terijoki. Pitsihuviloiden määrä lähenteli tuhatta ja sotien välisenä aikana niitäkin siirrettiin eri puolille muuta maata.

  • Eino Leino viihtyi niin hyvin Virossa, että hän anoi kansalaisuutta. Molempien maiden viranomaiset hautasivat anomuksen kaikessa hiljaisuudessa.

  • Mikki oli merihädässä myös Viron puolella, mutta merelle hän lähti Piritan rannasta. Kuuntele!

  • Virumaan ja Suomen rannikkokansa kävi vuosisatoja kauppaa ilman rahaa. Seprakaupassa yksi kalatynnyri saattoi vaihtua kahteen viljatynnyriin. Kurssivaihteluista riippuen. :)

  • Carl Ludvig Engel oli ennen Helsinkiin tuloaan Tallinnan kaupunginarkkitehti. Katsopa ylös noustessasi Pitkää jalkaa Toompealle. Keltainen rakennus näyttänee tutulta.

  • Lahemaalle antoi nimen Johannes Gabriel Granö, Tarton yliopiston suomalainen professori.

  • Pärispean kalastajaperheet perustivat Pernajaan oman kylän. Siteet pysyivät tiiviinä: kieltolain aikana Kabbölen nimi vääntyi Kanisterböleksi.

  • Sissipäällikkö Tapani Löfving syntyi ja vietti lapsuusvuotensa Narvassa, jonne hän vanhana miehenä harkitsi jopa paluumuuttoa.

  • Lohenpyrstö Vantaan vaakunassa muistuttaa Padisen luostarin munkeista, jotka keskiaikana kalastivat Vantaanjoella.

  • Sõtkas on telkkä, vart on sotka, part on sorsa ja kodupart ankka. Piilpart on tavi, paitsi Piilupart, joka on Aku Ankka.

  • Ilu oli ilveksenpentu, jonka suomalaiset lahjoittivat Tallinnaan. Ilu on edelleen Tallinnan eläintarhan tunnus, sillä siitä se sai alkunsa.

  • Potkukelkka on soome kelk, suomalainen kelkka. Rannikolla se on tunnettu myös potkuna.

  • Lahemaan Vergi oli 1700-luvulla puhdas suomalaiskylä. Suomen siirtolaisista todistavat kirkonkirjojen liikanimet (Hämelais, Some).

  • Haikara on toonekurg, tuonenkurki, vaikka se on häiden ja syntymän tunnus. Ilmeisesti nimi siirtyi mustahaikaralta, joka lensi tänne ennen valkoista kattohaikaraa.

YHTEISTYÖKUMPPANIT